Dubai, päivä 8

Ja taas matkustuspäivä, ei paljon muuta sanottavaa. Viikko meni nopeasti, olisi mennyt vielä toinen. Reissu oli ihana ja paluu arkeen alkaakin jo hieman ahdistaa. Vaikka täytyy yrittää ajatella positiivisia puolia, kuten meidän kototna odottavia pikku haukkuja. <3

Omat haikeat tunnelmat...

Miehestäni taas oli kivaa palata Suomeen. -.-

Aamulla vielä hotellin aamupalalle, sitä tulee ikävä! Koskaan ei ole ollut noin isoa valikoimaa missään. Sitten pakkailua ja hotellin katselua, viimeisiä valokuvia. 

Huoneet piti luovuttaa kahdeltatoista ja sitten kävimme vielä kiinalaisessa syömässä, ylläri. Vaikka Ken teki miehelleni oharit, eikä ollut töissä! :p

Palvelu oli huippuluokkaa loppuun saakka, hotellin yleisessä vessassa oli palvelusväkeä avaamassa ovia ja tänään muuten joku mies pyyhki portaita pölyhuiskulla. Laukkujakaan emme meinanneet saada viedä itse bussille. Vielä viimeiset hetket auringossa ja sitten mentiin.

Lentokentällä kaikki sujui melkoisen sukkelasti, vaikka matkalla oli kaksi passin tarkistusta ja kaksi turvatarkistusta. Katselimme vähän kauppoja lentokentällä ja koetimme saada viimeisiä dirhameita kulutettuja. Ostin muuten matkalukemiseksi Lähi-Idän oman Cosmon, johan se on melkein matkamuisto. :D En olisi uskonut, että sitä lehteä tuolta löytyy!

Mieheni poistui maasta varsin juhlallisissa tunnelmissa, hän meni vessaan ennen koneen lähtöä ja kuulemma juuri kun sai housut heitettyä, kajahti muslimien rukouskutsu ilmoille. Se siis nähtävästi kuuluu myös vessoissa. Ei ole hetkeen ollut ilmeisesti yhtä juhlallisen tuntuista käydä wc:ssä. :D

Tällä hetkellä istumme ahtaassa lentokoneessa ja minulla on jo nyt ikävä Arabiassa vallinnutta vieraanvaraisuutta. Kyllä kun hetken katselee suomalaisen ja erittäin v-mäisen lentoemännän menoa, on viimeinenkin lomatunnelma tiessään. Suomalaisilla olisi muutenkin paljon opittavaa Arabiemiraateista, kuten yleinen siisteys, kohteliaisuus ja käytöstavat, kovemmat tuomiot tietyistä rikoksista ja paikallisen väen huomioiminen ohi maahanmuuttajien.

Eniten tulee silti ikävä sitä lämpöä ja ostoskeskuksia! 

Yhteenvetona: Dubai on loistava häämatkakohde, suosittelen lämpimästi. Jos haluaa lomaltaan luksusta ja hemmottelua, on Atlantis mainio vaihtoehto. Mutta luultavasti myös muut viiden tähden hotellit ajavat asiansa.  Kannattaa majoittua rohkeasti Jumeirahin alueelle, eikä keskustaan, jossa ei pääse edes rannalle. Taksilla täytyy joka tapauksessa liikkua kaikkialle ja se on halpaa. Semmoiset 30 kilometriä pääsee alle 10:llä eurolla.

Kaikkialla ollaan ystävällisiä ja kohteliaita ja palvelu on huippuluokkaa. Ostoksia saa tehtyä halvalla myös ostoskeskuksissa, kun etsii oikeat paikat. Dubai etenkin on ehdottomasti turvallinen, rikollisuutta ei juuri ole ja esimerkiksi taskuvarkaita ei tarvitse pelätä. Myös taksikuskit ovat luotettavia. Kannattaa muistaa että kaikki työvoima on ulkoistettua, joten jos valitat pomolle jonkun virheestä, saa hän todennäköisesti potkut ja lentolipun maasta pois. Hätää ei siis juuri ole.

Meillä on tämän reissun jälkeen vain pelkkää hyvää sanottavaa Dubaista, en tiedä mistä ne nettikeskusteluiden hurjat jutut oikein ovat peräisin. Ei kannata lähteä ennakkoasenteella ja tosiaan, naisten asemakin siis on maassa varsin hyvä. 

Matka ainakin opetti paljon arabikulttuurista. Mutta tosiaan muistakaa, että maan tapa on käyttää häikäilemättömästi massatyövoimaa, jonka avulla kaikki se keinotekoinen loisto on rakennettu. Jos se häiritsee ja ottaa oman tunnon päälle, ei kannata mennä. Tosin jos asiaan suhtautuu niin kuin me että maassa maan tavalla, sinne vain! Hyvä lomakohde myös lapsiperheille.

Aiomme ehdottomasti mennä Dubaihin uudestaan jossain vaiheessa, ongelmaksi muodostuu vain se, että ei taida muu hotelli enää kelvata! :D

Hauskaa muuten oli, että reissun aikana meitä ei veikattu suomalaisiksi kertaakaan. Mitäs kuulimme, olimme saksasta, englannista, brasiliasta ( :D ) ja minä sain kyselyä että olenko venäläinen… vain siis minä, ei mieheni. :p 

Lentomatka Helsingistä kotikaupunkiimme oli varsin hermoja raastava, koneessa oli paljon metelöiviä teinejä ja vielä takanamme kakara, joka välillä roikkui istuimissamme vähän turhan tiheään... tosin yksi ilkeä mulkaisu siihen suuntaan rauhoitti tilannetta hieman. Siinä sitten istut koneessa puolilta öin, lasket minuutteja että pääset kotiin ja vakuutat itsellesi, ettet voi lyödä ketään vaikka olet kuinka väsynyt. Paluu arkeen ja Suomeen tapahtui sitten viimeistään Helsingin päässä, kun kuuntelimme laukkujen läpivalaisussa jonottaneiden ja turvamiesten huutoa toisilleen: *ittu!! *ittu! Kone lähtee *ittu!!!! Ei ole meidän vika *ittu!!! Joku siis jumitti vähän jonossa. Tervetuloa kotiin. <3

Noh, kotona olimme yhden maissa yöllä ja väsyneitä. Laukut kuitenkin saapuivat ja pojat saivat tuliaisensa. Olihan se kieltämättä siinä mielessä kivaa olla taas kotona. :)

Mami! Me nukuttais nyt!!!