Viimeinen lomapäivä. Aamulla
pakkailin ihan tippa silmässä, mutta vähitellen mieli alkaa
sulatella asiaa, että loman on pakko päättyä joskus. Vaikka itse
rakastan lämmintä niin paljon, etten ole kovin innoissani Suomeen
menossa.
Huoneet on tosiaan siivottu kahdesti
päivässä, mutta tänään siivooja ei ole nähtävästi käynyt
vielä kertaakaan. Eilen meille myös tuotiin vain yksi kylpytakki,
mitäs tämä on? Täällä ilmeisesti aletaan vähitellen palautella
maan pinnalle, että kohta se passaaminen loppuu. Tottukaa.
Viimeisten lomapäivien lohturuokaa. :D |
Tänään menimme aamupalan jälkeen
vesipuistoon, minäkin kävin vielä vähän uimassa ja jäin sitten
ottamaan aurinkoa, kun mieheni meni viilettämään liukumäkiin.
Osasi muuten olla raskas kokemus tämä villivirta taas, kun jokainen
hengenpelastaja muutaman metrin välein pysähtyy toivottamaan hyvää
huomenta ja kysyy mitä kuuluu. Ei tulisi ensimmäisenä mieleen,
että tämä on yleinen small talk paikka.
Kävimme syömässä yhdessä hotellin
rantaravintolassa ja sitten menimme vielä Starbucksin kautta Dolphin
Bay:hin katsomaan delfiinejä. Hotelli delfiinilahti väliä
kulkiessa voi hypätä “buggy:n” kyytiin, sellainen pieni
sähköauto, jotka kuljettavat porukkaa
hotelli-vesipuisto-delfiinilahti väliä Pitkin rantakatua. Tämä ei
siis maksa mitään. Tosin itseäni tämä hieman huvitti, kun
matkaa tosiaan olisi alle 2 km ja sen kävelisi ihan mielellään.
Mutta nuo ottaa kyytiin suunnilleen väkisin! :p
Hahaa, huonemme on siivottu! Palasimme
juuri auringonlaskun jeeppisafarilta, oli muuten hauska kokemus! Ei
sinne uudestaan jaksaisi mennä, mutta semmoinen kerran käytävä.
Jeeppi haki meidät suoraan hotellilta ja oli täynnä, pari mukavaa
suomalaista ja yksi todella ylimielinen pariskunta, en tiedä
minkä maalaisia.
Huristelimme aavikolle jossa opas jo
odottelikin ja sitten mentiin! Oli hauskan näköistä, kun
parikymmentä jeeppiä huristeli Pitkin dyynejä, kuka mitenkin.
Yhdessä vaiheessa pysähdyttiin ylämäen huipulle jossa sitten
keikuttiin auton keula alaspäin rivissä ja sitten jeepit ajoivat
kilpaa alas. :D Meno ei muuten ollut niin hurjaa mitä pelkäsin,
vaikka oli siinä muutama minulle jännä paikka.
En ymmärrä miten jollekin pystyy tulemaan tuossa paha olo, ei se
niin jännää ollut, vaikka niinhän tuo oli yksi jeeppi
pysähtyneenä ja joku nainen oksentamassa.
Pysähdyimme pariin otteeseen aavikolle
valokuvaamaan, siellä muuten kipitteli vapaana kameleita, harmi että
ne bongasimme niin kovaa menevästä autosta ettei kerinnyt ottaa
kuvaa. Aavikolla oli tilaisuus myös lumilautailla eli
hiekkalautailla (sandboarding), se oli hassun näköistä, varsinkin
kun kuskit näyttivät mallia. :D Tottakai mieheni meni sitä
kokeilemaan.
(Minulla olisi tästä video, mutta ainakaan nyt blogger ei sitä lataa.)
(Minulla olisi tästä video, mutta ainakaan nyt blogger ei sitä lataa.)
Sitten ajoimme “beduiinileiriin”,
joka oli keskellä aavikkoa ja niin keinotekoinen, että huh. Pihalla
oli mm. muovisia tykkejä. :p Sisävessat siellä sentään oli,
joihin meinasin muuten jäädä jumiin, ei ollut mistään uusimmasta
päästä ne. Leirissä olisi ollut kaikkea ohjelmaa kuten
kameliratsastusta, vesipiipun polttelua, hennatatuointeja,
arabialaista kahvia… no kävin minä kokeilemassa abayaa päälleni,
oli muuten vaikea se päähine, en tajunnut yhtään kuinka se olisi
pitänyt laittaa!
Sittenpä olikin jo ruoan vuoro, se oli
arabialaista ja yllättävän hyvää, älkää kysykö mitä se oli,
en tiedä mitä ne ruokalajit olivat. Juomat kuuluivat retken hintaan
ja olivat ilmaisia. (Paitsi alkoholi olisi maksanut). Jälkiruoaksi
oli hedelmiä.
Ohjelmaa oli myös siinä ruokalajien
lomassa, ensiksi napatanssija, jonka esityksestä nyt ei ole mitään
kerrottavaa. Se oli hyvin perinteinen.
Illan viimeinen ohjelmanumero
olikin sitten hauskempi. En yhtään tiedä mikä tämä on
nimeltään, mutta siinä oli mies, joka pyöri. :D Se ei oikeasti
tehnyt muuta, kuin pyöri hameet hulmuten, mutta se oli hienon
näköistä, välkkyviä valoja asussa ja kaikkea.
Miehen pyörittyä kymmenisen
minuuttia, lähdimme jeepeillä kohti hotellia.
Nyt vaahtokylvyn kautta nukkumaan, on
nimittäin hiekkaa vähän kaikkialla. Huomenna sitten taas yksi
hyvin pitkä matkustuspäivä, toivotaan että kaikki menee hyvin ja
päästää Joensuuhun asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti