tiistai 15. helmikuuta 2011

Hääpuku Kiinasta

Välillä asiat etenevät kummallisella tahdilla. Mielestäni on typerintä ikinä suunnitella pukua näin aikaisin, mutta... entä jos se täydellinen puku yhtäkkiä ilmestyy kohdalle! Aivan odottamatta ja suunnittelematta ja yhtäkkiä vain tulee sellainen olo, että tuo on minun pukuni. Kaikki pukustressi katoaa mielestä samantien ja kaikki pohdinta siitä, millainen puvun pitäisi olla.

Kaikki tämä tosiaan tapahtui sattumalta, kun kaasoni kertoi etsiskelleensä kaasonmekkoa nettikauppa ebay:stä. Olen asettanut kaasonkin pukuun aikamoiset kriteerit, joten nyt vain sopivaa metsästetään. :) Tässä samalla, pyysin häntä kuitenkin näyttämään hääpukuja. Samantien olin aivan lumoutunut valikoimasta, sekä hinnoista. Halvimmat puvut olivat noin 100 euroa, jopa vähän alle. Ei toimituskuluja. Valmistetaan käsityönä Kiinassa. Melkein joka puvussa oli lisäksi 80 vaihtoehtoa sisältävä värikartta, josta sai mieleisensä värin valita. Puvun sai joko valmiilla koolla mitoitettuna, tai mittatilaustyönä. Houkuttelevaa?

Siinä sitten pukuja katsellessamme, yksi pysäytti minut ja kaasoni täysin. Se oli niin kaunis. Aloimme rehellisesti melkein itkeä, kun sitä hetken tuijottelimme. :) Alla kuvia muutamista internetin ihmeellisestä maailmasta löydetyistä puvuista:








Yksi noista puvuista on unelmapukuni, vihreänä tietenkin. En nyt vain voi kertoa että mikä, koska mieheni saattaa tätä blogia silmäillä. ;) Kaasoni tilasi oman hääpukunsa Kiinasta, puku oli kaunis ja tuli perille ongelmitta. Myös ompelujälki ja kankaan laatu oli hyvää.

Joten, pakkohan tätä on kokeilla. Mitä tahansa voi toki mennä pieleen. Väri voi olla väärä, joko liian kirkas vihreä tai vaikkapa kirkkaan oranssi! Voi olla että puku ei koskaan saavu vaan minulta huijataan rahat, se on aivan väärän kokoinen, tai mitä tahansa! (Kyllä, pessimisti ei pety.) Katsotaan. Voi olla että pystyn pian suosittelemaan tällaista tapaa hankkia puku muille morsiammille, tai sitten olen varoittava esimerkki.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Juhlapaikka varattu

Nyt on sitten juhlapaikka varattu. Todella aikaisin, kyllä, mutta jos kaikki muutkin, niin minäkin. Jos häiden järjestely on aikaistunut näin paljon, niin yritän itsekin sopeutua. Tahdomme kuitenkin järjestää häämme mieleisessä ja omannäköisessä paikassa. 

Kahdesta parhaasta vaihtoehdosta Puntarikosken linna vei voiton. Hintakin oli paikkaan nähden niin edullinen, että en voinut uskoa korviani kun sen kuulin. Nyt pääsemme sitten viettämään häitämme linnassa. Kunhan kesä saapuu, lähdemme katsomaan paikkaa tarkemmin, että saamme käsityksen myös esimerkiksi puutarhasta ja ympäristöstä. 



(Kuvat linnan nettisivuilta.)

Vaikka olen yrittänyt pitää jalat maassa, myönnän että hieman innostuimme kaasoni kanssa tänään jo hössöttämään aiheesta. :) Tavallaan en jaksaisi odottaa, että pääsisi kunnolla käsiksi hääjärjestelyihin. Paikan varaus ja kaason valinta taitavatkin olla ainoat asiat mitkä on tehty. No, molemmat sujuivat helposti. Linna oli meidän ykkösvaihtoehtomme ennen kuin edes häistä aloimme puhua ja kaasoksi valikoitui mieheni serkun vaimo, jonka kanssa olemme hyviä ystäviä ja minulla ja hänellä myös on seitsemän vuotta yhteistä taivalta takana, sillä tapasimme suunnilleen samoihin aikoihin ensimmäistä kertaa, kun minä tapasin mieheni. ;)

Tästä on hyvä jatkaa!

maanantai 7. helmikuuta 2011

Häät ja lapset

Luin joitakin päiviä sitten varsin mielenkiintoisen lehtikirjoituksen siitä, kuinka nykyään järjestetään paljon lapsettomia häitä. Aiheen keskustelufoorumi oli varsinkin todella hupaisaa luettavaa, ymmärrettävästi aihe jakaa mielipiteet aika rajusti kahtia. Itsekin olen kieltämättä aiheen suhteen aika rajusti kahden vaiheilla. Mielestäni lapset eivät välttämättä kuuluu hienoihin juhliin, jos he eivät osaa käyttäytyä. Huutaminen kirkossa tai riehuminen kesken häävalssin, eivät varsinaisesti kuulu unelmieni häihin. Toisaalta, sitten kun mietin esimerkiksi omaa sukuani, enpä raskisi jättää pienimpiäkään kutsuttujen joukosta pois, koska en usko että sukulaiseni ymmärtäisivät ja ajattelisivat että nämä on nyt sitten sellaiset modernit häät.

Onneksi meidän kummankaan suvussa ei tällä hetkellä ihan mahdottomasti lapsia ole, mutta kyllä he silti vierasmäärää lisäävät noin kymmenellä. Toisaalta voisin olla myös sellaisen ajatuksen kannalla, että jos saisimme sellaisen paikan, jossa olisi mahdollista laittaa lapsille omaa tekemistä johonkin toiseen huoneeseen ja joku sinne heitä kaitsemaan. Itse pidän enemmän aikuisten juhlista, ei voi mitään. Uskoisin kuitenkin että löydämme tämän asian suhteen jonkun kultaisen keskitien. 

Ja jos kerran lapsiakin, niin kyllä muuten koirakin! Olemme päättäneet että colliemme osallistuu juhliin tavalla tai toisella. Siitä tuskin on häiriötä, se on kiltti, eikä hauku tai pure ketään. Tietenkin on mahdollista että paikan puitteissa tämä ei onnistu, mutta toivotaan parasta. Olisi aika kivaa saada Merri-poika mukaan myös vaikkapa johonkin epäviralliseen hääkuvaan! :)

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Juhlapaikka

Ei ole helppoa koettaa miettiä jo tässä vaiheessa, missä haluaisimme hääjuhlamme viettää. Siihen on vielä niin kauan! Kuitenkin, jos juhlapaikat alkavat ottaa varauksia vastaan jo tässä vaiheessa, jää sitten helposti ilman, mikäli on liian myöhään liikkeellä. Asiaa tietenkin hankaloittaa se että tässä vaiheessa budjettia on aivan kamalan hankalaa alkaa arvioida. Tiedämme ettemme joudu kustantamaan häitämme kokonaan itse, mutta kummallekaan ei ole millään tavalla selvää, missä summissa liikutaan vanhempiemme avun suhteen.

Olemme jo päättäneet että pidämme melkoisen pienet häät. Maksimissaan 80 henkilöä. Eli karsittua on kyllä tullut aika reilusti, myös molempien sukulaisten suhteen. Haluamme kuitenkin kutsua vain meille läheisimmät ihmiset, emmekä maksaa sellaisten ruokailua, joita emme näe juuri koskaan. En tiedä mikä yleinen mielipide näissä asioissa on ja kuinka moni sitten ottaa tuosta nokkiinsa, mutta meidän mielestämme pelkästään järkevää.

Sitten kai pitäisi alkaa kartoittaa paikkaa, varsinkin kun tosiaan varauksia on jo tehty kesälle 2012, kuten aiemmin mainitsinkin. Tämä ei sikäli ole helppoa, kun nyt pitäisi sitten tietää paljonko haluamme siihen rahaa laittaa. Muutenkin, kun haluaisimme paikan olevan meidän näköisemme.

Tämänhetkinen suosikkimme olisikin Puntarikosken linna, mutta onpas mukavaa kun missään ei mainita hinnoista mitään viittauksia, eikä paikalta vastata yhteydenottoon nettisivujen lomakkeen, tai sähköpostin kautta. Toinen hyvä vaihtoehto olisi Vainoniemen huvila, mutta se on sitten aika hintava, joten täytynee harkita vielä. Vainoniemeen mahtuisi hieman enemmän väkeä, mikä olisi kai hyvä asia.

Jos joku Joensuusta tai lähiympäristöstä sattuu tätä blogia lukemaan, vinkkejä paikkavaihtoehdoista otetaan mielellään vastaan!

Mieheni soitti minulle tänään useita vaihtoehtoja, jotka kuulemma sopisivat hyvin säestämään alttarille astelua. Heh, suurin osa oli kaikkea muuta kuin sopivaa, mutta olihan se varsin herttaista. :) Sen olemme kyllä päättäneet, että sekin kappale tulee kyllä jotain erikoisempaa olemaan, ei perinteisiä marsseja.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Täydellinen hääpuku

Kuinka ihmeessä on mahdollista osata päättää, millaisen hääpuvun haluaa? Itselläni on onneksi tietty tyyli ja tietyt värit, mutta kun vaihtoehtoja on niin paljon. Kai minulla on aina ollut jonkinlainen käsitys unelmieni hääpuvusta, mutta ei koskaan sellaista aivan täysin selkeää. Äitini on ilmoittanut jo vuosia sitten että haluaa ommella pukuni. Mikä sopii minulle täydellisesti. Ainoa mikä on jo selvää, on että puku tulee olemaan vihreän sävyinen ja jollain tavalla linnanneitomainen. Fantasian harrastajina haluamme tottakai häätkin sen mukaan. Tai no, niillä vaikutteilla. ei mitään ylitse vedettyä.

Mistä sitten pitää lähteä liikkeelle? Pakkohan se malli on valita jossakin vaiheessa, puku ei kuitenkaan valmistu parissa päivässä. Täytyykö minun vain päättää, millainen morsian haluan olla?

Keijumainen?

Kermakakku?

Kukkaistyttö?

Yön kuningatar?

Pitsiunelma?

Tylliunelma?

Linnanneito?
Vai erilainen linnanneito?
Valinta ei totisesti ole helppo.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Mietteitä tulevan varalle

Olen ikuinen pessimisti. Lasi on aina puoliksi tyhjä, ei koskaan puoliksi täynnä. Olen aivan varma, että jos innostun jostakin, jotain kamalaa varmasti tapahtuu. En tiedä miksi. Kuitenkin, sen riskin ottaen, aion kirjoittaa päiväkirjamaista blogia häideni järjestämisestä. Koska jos kaikki meneekin hyvin, onhan se mukavaa että on joku muisto, kaikesta mitä niiden eteen on joutunut tekemään.

Minulla ja miehelläni on takana seitsemän yhteistä vuotta ja nyt koemme olevamme siinä pisteessä että voisimme mennä naimisiin. Ehkä emme olleet aikaisemmin henkisesti valmiita. Mielestäni on lopulta hyvä että olemme odottaneet näinkin kauan, emmekä rynnänneet kohti tulevaisuutta liian nopeasti. Kihloihin menimme 22.1.2011. Aluksi tarkoitus oli, että emme kiirehdi häiden suhteen, mutta sitten iski ajatus. Mieheni täyttää elokuussa 2012 30-vuotta, mikä täydellinen ajankohta häille! Varsinkin, kun päivä sattuu vielä olemaan lauantai.

Niinpä yhtäkkiä löysin itseni keskeltä suunnitelmia, hämmentyneenä, sillä kukaan läheiseni ei ole mennyt naimisiin muutamaan vuoteen. Luulin, että olemme todella aikaiseen liikkeellä, mutta että emme olekaan? Kirkkoja kesälle ja syksylle 2012 voi alkaa varata jo kesäkuussa ja toinen juhlapaikoista joita olemme miettineet, oli jo ottanut yhden varauksen vastaan kesälle 2012. Onko häiden järjestely aina aloitettu näin aikaisin? Olen todella hämmentynyt.

Eihän se auta, kun vähitellen aloittaa. Päivityksiä tänne tulee aina kun minulla on jotain sanottavaa, tai jotakin järjestelyiden kannalta merkittävää tapahtuu. Kommentteja ja ajatuksia kuulisin mielelläni muilta tulevilta morsiammilta, tai kokeneemmilta, joiden tärkeä päivä on jo onnistuneesti takanapäin. Tervetuloa seuraamaan myös kaikki muuten aiheesta kiinnostuneet, jopa he, jotka ovat yhtä pihalla kuin minäkin.

(Tarkennettakoon vielä, että "vihreys" ei liity aatteisiini, vaan väriin jota rakastan, joka tulee olemaan myös häiden pääteemaväri.)