Dubai, päivä 3

Olipas varsin tapahtumarikas päivä. Nähtävästi emme välty erikoisilta tilanteilta edes lomalla.

Tänään testasimme hotellin toisen aamiaisravintolan, Kaleidoscopen. Ei ollut niin hyvä kuin toinen, ei edes yhtä näyttävän näköinen. Jos jotain hyvää pitää etsiä, niin todella hyvät pancaket vaahterasiirapin kera. Siellä ei tarjottu edes erikoiskahveja, pöyristyttävää! ;) Tavallista kahvia tuotiin kyllä pöytään.

Mutta asiaan. Vuokrasimme tälle päivälle privaattitaksin hotellilta, periaatteena että taksi kuljettaa minne tahansa Dubaissa ja veloittaa 100 dirhamia (n. 20 euroa) tunnilta. 

Me tosiaan odotimme että tämä on joku tavan taksi joka on vain palkattu tähän hommaan, mutta meitä vastassa olikin uusi Toyota Lexus! Suomessa tällainen maksaisi aika paljon, käsittääkseni jotain 60 tonnin luokkaa. Jos edes riittää. Olipas mukava kyyti! Kuski oli puhelias ja mukavan oloinen, valotti mm. sitä asiaa, miksi kaikki palvelusväki puhuu miehelleni, mutta ei minulle juuri koskaan. Aina minua ei edes tervehditä. Se ei siis ole epäkunnioittavaa naisen alistamista, miltä se saattaisi tuntua. Vaan se on nimen omaan kunnianosoitus naista kohtaan, heille kyllä vastataan jos he jotain kysyvät, mutta heitä ei ole sopivaa puhutella turhaan. Itseasiassa naisen asema on käsittääkseni ainakin Dubaissa melkoisen hyvä. Tämä taksikuski oli pakistanilainen ja siinä mielessä erilainen eiliseen kuskiin verrattuna, että hän taas tykkäsi Dubaista, eikä työssäänkään tainnut olla valittamista. 

Ensimmäisenä menimme käymään alueella jossa kulta- ja maustesoukit ovat. Kuski sanoi että voisimme vain laittaa tekstarin, kun hänen täytyisi tulla meidät hakemaan. Meillä oli tarkoitus vähän katsella basaaritunnelmaa ilman turistiryhmää ja minulla oli haaveissa hankkia eilen kuvaamani söpöt kippurakärkiset kengät! :D Löysinkin nopeasti myyjän jolta olin eilen bongannut tällaiset kengät limenvihreinä ja ostin parin niitä, kuten myös pashmina huivin petroolin värisenä. Tässä vaiheessa vielä tinkimistaitoni olikin ruosteessa ja luulen, että maksoin näistä itseasiassa liikaa. Mutta no, toivottavasti myyjä on tyytyväinen. 

Ostokset tehtyäni, myyjä kysyyi mieheltäni kiinnostaisiko häntä paidat. Mieheni sanoi että mikäs siinä ja tässä vaiheessa meno meni minun mielestäni varsin ahdistavaksi. Tunnelma oli itseasiassa hyvinkin samanlainen, kuin Sinkkuelämää 2 elokuvassa! Ennen kuin oikeasti ehdimme edes tajuta, meidät ohjattiin kaupan vieressä olevaan kerrostaloon ja hissiin, joka oli todella romu. Toisessa kerroksessa suljettujen ovien takana olikin todellinen piraattitehdas, laukkuja, kenkiä, lompakoita… No, katselimme siellä sitten muutamia vaatteita ja kokeilimmekin, vaikka en pitänyt tästä ollenkaan. Ostinkin sitten yhden paidan, jota taaskin yritettiin myydä kalliilla, kun on kuulemma niin hyvää laatua. Minun siinä materiaalia ja ompeleita syynätessäni mieheni sanoi minun olevan vaatealalla ja myyjien silmät pyöristyivät, he kysyivät olenko vaatesuunnittelija. Minä nyökyttelin hymyillen ja kappas, kun hinta putosi melkein puolella. Paita lähti mukaan ja sen jälkeen sain aika napakasti käskeä miestä ohjaamaan meidät ulos. Oli jotenkin karmivaa, opaskin taisi eilen sanoa että nämä pyörittävät niin hämäriä bisneksiä, että heti kun poliisi tulee, juostaan karkuun. No yllätys…

Tämän jälkeen myyjien huutelu alkoi ärsyttää niin paljon, että palasimme autolle aikeissamme jatkaa matkaa ostoskeskukseen, joka tuntui basaariin verrattuna ihanalta vaihtelulta.

Mutta! Autossa kuski kauhisteli maksamiamme hintoja, sanoi että nuo paidat maksavat myyjille suunnilleen 4 dirhamia, eli noin 80 senttiä. No joo, voihan ollakin. Sanoimme että haluamme nyt Dubai mall:iin ja mies alkoi  päivitellä, että se on ostoskeskuksista kallein. Hän kysyi haluammeko halpoja paitoja ja tosiaan sanoi (osaamme mnolemmat niin hyvin englantia, että emme voineet yhdessä ymmärtää väärin) että mennään käymään vaatebasaarilla, joka on matkan varrella. Hän voi tulla mukaan ja katsoa että myyjät eivät huijaa, koska hän tietää hinnat ja osaa heidän kieltään. No suostuimme sitten hieman empien, sillä nuo 4 dirhamin vaatteet kuulostivat houkuttelevilta, lisäksi olimme ajatelleet jättää tämän toisen basaarin katsomisen lauantaille ja nyt sitten meille tarjoutuisi tilaisuus tehdä jotain muuta.

MUTTA! Emmehän me minnekään basaarille menneet, ajoimme Dubain köyhälle alueelle, jossa paikallisia duunareita asuu ja menimme sisälle johonkin todella hämärään ja ränsistyneeseen kerrostaloon. Ja taas hissiin ja ylös. Siellä oli asunto, jossa oleva nainen ei päästänyt meitä sisään, ennnen kuin joku mies, joka oli ilmeisesti kuskin tuttu, saapui paikalle. Ja asunnossahan oli kunnon piraattivarasto! Todella aidon näköisiä feikkilaukkuja ja lompakoita, ei siinä, mutta hinta kun oli siinä 500 dirhamia. Meillä nyt ei kertakaikkiaan olisi edes ollut varaa, koska olemme jakaneet itsellemme päiväbudjetin ja tämä reissu nyt tuli vähän extempore. Mies alkoi käydä ärsyttävän agressiiviseksi ja tunki laskinta naamani eteen että näytä mitä suostut maksamaan. Tässä vaiheessa kuskikin alkoi olla vähän vaivaantunut. No, pääsimme lopultakin ulos, kun selitimme että oikeastaan etsimme nyt enemmän niitä vaatteita.

Sitten taas autolle , mutta tällä kertaa tämä hämärämies hyppäsi kyytiin ja ajoimme korttelin päähän liikkeelle. Ihan oikealle vaatekaupalle, jossa oli jopa muita asiakkaita. Huokaisin helpotuksesta tässä vaiheessa. Sovimme mieheni kanssa että ostamme jotain, ettei nyt tule ihan hukkareissu. Taas pelkkää piraattia, tottakai. No, pengonnan jälkeen mieheni löysi kauluspaidan jota hän ei inhonnut ja minä hupparin jota olisin voinut harkita, mutta näistä pyydettiin 360 dirhamia!!! (72€) Tässä vaiheessa olin, että mitä * piiiiiip *!!!  Nyt minua alkoi toden teolla * piiiiip * koko ukko, 4 dirhamin vaatteet in my ass, jos nyt rumasti saa sanoa. Koetimme tinkiä mutta 300 oli viimeinen tarjous, joten sanoimme että sori, budjettimme ei anna periksi, ja lähdimme. Kuiski vain mongersi vaivaantuneena että hän luuli että 300 on ok hinta, miksi sitten haukkui meidän kaksi kertaa halvempia ostoksiamme kiskurihinnoiksi?? Pitäisi kai muistaa että majailemme viiden tähden hotellissa, joten ihmiset kai olettavat että rahaa on vaikka takamuksensa pyyhkiä ja tämä mies ei sitten ilmeisesti ollutkaan kiva meille, vaan halusi vain auttaa köyhiä kavereitaan. Olipahan kokemus. Olisi voinut jättää väliin, mutta toisaalta ainakin tämä hävitti morkkiksen siitä, että maksoinko basaarissa ylihintaa. Olisi pitänyt itsekin viskellä rehelliset suomalaiset ärräpäät kehiin, kun ainakin yksi niistä myyjistä taisi meidät haukkua, kuulosti vähän siltä. ;)

Matka ostoskeskukselle oli vaivaannuttava, eipä ollut puhelias kuski enää puhelias. Yritti kuitenkin sitten ilmeisesti hyvitellä, sillä sanoi hakevansa meidät kun olemme valmiit ja vievänsä hotellille, normaalilla taksihinnalla. Oikeastihan diili olisi siis mennyt niin, että jos emme olisi “vapauttaneet häntä”, mittari olisi raksuttanut koko shoppailumme ajan 100 AED/ tunti. Melkein muuten sanoimme hotellilla ikävästi, kun meiltä toki kysyttiin menikö kaikki hyvin. Mutta emme sitten raskineet, kun siinä olisi sitten varmasti mennyt kuskin työpaikka ja varmaan kavereille linnareissu samalla, joka tuntuu Dubaissa olevan lähes poikkeuksetta 25 vuotta. Mutta ei tilattu tältä enää kyytiä, menimme tavallisella taksilla, joita on aina ostoskeskusten ulkopuolella runsaasti.

Noin muuten paikka on turvallinen, naisetkin voivat liikkua yksin vaikka keskellä yötä ilman mitään vaara. Eikä tässäkään tilanne tietysti ollut uhkaava, vaan läjä pettyneitä myyjiä, jotka turhautuivat kun eivät saaneet rahaa.

Dubai mall sai vähän pyyhittyä pois näitä kamalia kokemuksia. Tämä paikka, josta kuski jankutti koko matkan että se on kallis, ei muuten ollut. Mistä ihmiset näitä juttuja keksivät? No joo, on siellä toki kallista jos kiertää kaikki merkkiliikkeet, mutta kun siellä on paljon muutakin. 

Stradivarius <3

Näköjään jokaisessa ostoskeskuksessa voi harrastaa talviurheilua.

Itse sain kolme kassilista tavaraa vain hieman yli sadalla eurolla, sisältäen kengät, joten ei mielestäni paha ollenkaan. Hinnat olivat samaa luokkaa tai edullisempia, kuin Suomen liikkeissä. Ehdoton suosikkini oli Stradivarius, jossa käyntiä odottelinkin. Niitä ei taida edes olla Suomessa, vai tietääkö joku? Jokatapauksessa ihanaa rockhenkistä ja persoonallista vaatetta, mutta kuitenkin samalla erittäin tyylikästä. 

Lisäksi kävimme toki Starbucksissa ja Burger kingissä vetämässä 4:llä eurolla aivan järkyttävän kokoiset ateriat.

Jos tämä oli kallis, varmaan sitten sekoan kun tulee Mall of the Emirates:in vuoro. Ikävä fakta on että Suomessa vaatteet ovat niin törkeän kalliita, että meille tuo on halpa paikka. (Paitsi ne Diorit ja Pradat. :p)

Ja lopuksi fakta paikan siisteyteen liittyen: roskia ei ole kertakaikkiaan missään. Kaikki siivotaan niin nopeasti, ettei ehdi edes tajuta. Otetaan esimerkkina Dubai mall, lattialla oli yksi paperiroska. Olin juuri sanomassa miehelleni, että koskahan jostain ilmaantuu intialainen (täällä suurin osa siivoojista on) ja kerää nuo roskat, enkä ehtinyt suutani avata, kun sellainen tosiaan tyhjästä tuli ja lattia oli jälleen siisti. Missä ne päivystävät?

No, kuitenkin shoppailuterapia piristi mieltä ja palattuamme hotellille kävimme tutustumassa vesipuistoon ja delfiinilahteen. Illalla kävimme syömässä jälleen kerran tässä aivan loistavassa kiinalaisessa.

Olen luvannut miehelleni, että vietämme seuraavat kaksi päivää hotellilla. (No okei, yksi ostoskeskusreissu huomenna illalla) mutta tämä varmaan kertoo, kuinka valtavasti puuhaa täällä on, kun shoppailuaddikti tuollaiseen suostuu.

Muotitietoinen leopardikuvioinen rausku hotellimme suurelta akvaariolta.

Miun kengät! <3