perjantai 26. lokakuuta 2012

Dubai, päivä 8

Ja taas matkustuspäivä, ei paljon muuta sanottavaa. Viikko meni nopeasti, olisi mennyt vielä toinen. Reissu oli ihana ja paluu arkeen alkaakin jo hieman ahdistaa. Vaikka täytyy yrittää ajatella positiivisia puolia, kuten meidän kototna odottavia pikku haukkuja. <3

Omat haikeat tunnelmat...

Miehestäni taas oli kivaa palata Suomeen. -.-


Aamulla vielä hotellin aamupalalle, sitä tulee ikävä! Koskaan ei ole ollut noin isoa valikoimaa missään. Sitten pakkailua ja hotellin katselua, viimeisiä valokuvia. 


Huoneet piti luovuttaa kahdeltatoista ja sitten kävimme vielä kiinalaisessa syömässä, ylläri. Vaikka Ken teki miehelleni oharit, eikä ollut töissä! :p





Palvelu oli huippuluokkaa loppuun saakka, hotellin yleisessä vessassa oli palvelusväkeä avaamassa ovia ja tänään muuten joku mies pyyhki portaita pölyhuiskulla. Laukkujakaan emme meinanneet saada viedä itse bussille. Vielä viimeiset hetket auringossa ja sitten mentiin.

Lentokentällä kaikki sujui melkoisen sukkelasti, vaikka matkalla oli kaksi passin tarkistusta ja kaksi turvatarkistusta. Katselimme vähän kauppoja lentokentällä ja koetimme saada viimeisiä dirhameita kulutettuja. Ostin muuten matkalukemiseksi Lähi-Idän oman Cosmon, johan se on melkein matkamuisto. :D En olisi uskonut, että sitä lehteä tuolta löytyy!

Mieheni poistui maasta varsin juhlallisissa tunnelmissa, hän meni vessaan ennen koneen lähtöä ja kuulemma juuri kun sai housut heitettyä, kajahti muslimien rukouskutsu ilmoille. Se siis nähtävästi kuuluu myös vessoissa. Ei ole hetkeen ollut ilmeisesti yhtä juhlallisen tuntuista käydä wc:ssä. :D

Tällä hetkellä istumme ahtaassa lentokoneessa ja minulla on jo nyt ikävä Arabiassa vallinnutta vieraanvaraisuutta. Kyllä kun hetken katselee suomalaisen ja erittäin v-mäisen lentoemännän menoa, on viimeinenkin lomatunnelma tiessään. Suomalaisilla olisi muutenkin paljon opittavaa Arabiemiraateista, kuten yleinen siisteys, kohteliaisuus ja käytöstavat, kovemmat tuomiot tietyistä rikoksista ja paikallisen väen huomioiminen ohi maahanmuuttajien.

Eniten tulee silti ikävä sitä lämpöä ja ostoskeskuksia!

Yhteenvetona: Dubai on loistava häämatkakohde, suosittelen lämpimästi. Jos haluaa lomaltaan luksusta ja hemmottelua, on Atlantis mainio vaihtoehto. Mutta luultavasti myös muut viiden tähden hotellit ajavat asiansa. Kannattaa majoittua rohkeasti Jumeirahin alueelle, eikä keskustaan, jossa ei pääse edes rannalle. Taksilla täytyy joka tapauksessa liikkua kaikkialle ja se on halpaa. Semmoiset 30 kilometriä pääsee alle 10:llä eurolla.

Kaikkialla ollaan ystävällisiä ja kohteliaita ja palvelu on huippuluokkaa. Ostoksia saa tehtyä halvalla myös ostoskeskuksissa, kun etsii oikeat paikat. Dubai etenkin on ehdottomasti turvallinen, rikollisuutta ei juuri ole ja esimerkiksi taskuvarkaita ei tarvitse pelätä. Myös taksikuskit ovat luotettavia. Kannattaa muistaa että kaikki työvoima on ulkoistettua, joten jos valitat pomolle jonkun virheestä, saa hän todennäköisesti potkut ja lentolipun maasta pois. Hätää ei siis juuri ole.

Meillä on tämän reissun jälkeen vain pelkkää hyvää sanottavaa Dubaista, en tiedä mistä ne nettikeskusteluiden hurjat jutut oikein ovat peräisin. Ei kannata lähteä ennakkoasenteella ja tosiaan, naisten asemakin siis on maassa varsin hyvä. 



Matka ainakin opetti paljon arabikulttuurista. Mutta tosiaan muistakaa, että maan tapa on käyttää häikäilemättömästi massatyövoimaa, jonka avulla kaikki se keinotekoinen loisto on rakennettu. Jos se häiritsee ja ottaa oman tunnon päälle, ei kannata mennä. Tosin jos asiaan suhtautuu niin kuin me että maassa maan tavalla, sinne vain! Hyvä lomakohde myös lapsiperheille.

Aiomme ehdottomasti mennä Dubaihin uudestaan jossain vaiheessa, ongelmaksi muodostuu vain se, että ei taida muu hotelli enää kelvata! :D

Hauskaa muuten oli, että reissun aikana meitä ei veikattu suomalaisiksi kertaakaan. Mitäs kuulimme, olimme saksasta, englannista, brasiliasta ( :D ) ja minä sain kyselyä että olenko venäläinen… vain siis minä, ei mieheni. :p 

Lentomatka Helsingistä kotikaupunkiimme oli varsin hermoja raastava, koneessa oli paljon metelöiviä teinejä ja vielä takanamme kakara, joka välillä roikkui istuimissamme vähän turhan tiheään... tosin yksi ilkeä mulkaisu siihen suuntaan rauhoitti tilannetta hieman. Siinä sitten istut koneessa puolilta öin, lasket minuutteja että pääset kotiin ja vakuutat itsellesi, ettet voi lyödä ketään vaikka olet kuinka väsynyt. Paluu arkeen ja Suomeen tapahtui sitten viimeistään Helsingin päässä, kun kuuntelimme laukkujen läpivalaisussa jonottaneiden ja turvamiesten huutoa toisilleen: *ittu!! *ittu! Kone lähtee *ittu!!!! Ei ole meidän vika *ittu!!! Joku siis jumitti vähän jonossa. Tervetuloa kotiin. <3

Noh, kotona olimme yhden maissa yöllä ja väsyneitä. Laukut kuitenkin saapuivat ja pojat saivat tuliaisensa. Olihan se kieltämättä siinä mielessä kivaa olla taas kotona. :)


Mami! Me nukuttais nyt!!!

torstai 25. lokakuuta 2012

Dubai, päivä 7

Viimeinen lomapäivä. Aamulla pakkailin ihan tippa silmässä, mutta vähitellen mieli alkaa sulatella asiaa, että loman on pakko päättyä joskus. Vaikka itse rakastan lämmintä niin paljon, etten ole kovin innoissani Suomeen menossa.

Huoneet on tosiaan siivottu kahdesti päivässä, mutta tänään siivooja ei ole nähtävästi käynyt vielä kertaakaan. Eilen meille myös tuotiin vain yksi kylpytakki, mitäs tämä on? Täällä ilmeisesti aletaan vähitellen palautella maan pinnalle, että kohta se passaaminen loppuu. Tottukaa.


Viimeisten lomapäivien lohturuokaa. :D

Tänään menimme aamupalan jälkeen vesipuistoon, minäkin kävin vielä vähän uimassa ja jäin sitten ottamaan aurinkoa, kun mieheni meni viilettämään liukumäkiin. Osasi muuten olla raskas kokemus tämä villivirta taas, kun jokainen hengenpelastaja muutaman metrin välein pysähtyy toivottamaan hyvää huomenta ja kysyy mitä kuuluu. Ei tulisi ensimmäisenä mieleen, että tämä on yleinen small talk paikka.



Kävimme syömässä yhdessä hotellin rantaravintolassa ja sitten menimme vielä Starbucksin kautta Dolphin Bay:hin katsomaan delfiinejä. Hotelli delfiinilahti väliä kulkiessa voi hypätä “buggy:n” kyytiin, sellainen pieni sähköauto, jotka kuljettavat porukkaa hotelli-vesipuisto-delfiinilahti väliä Pitkin rantakatua. Tämä ei siis maksa mitään. Tosin itseäni tämä hieman huvitti, kun matkaa tosiaan olisi alle 2 km ja sen kävelisi ihan mielellään. Mutta nuo ottaa kyytiin suunnilleen väkisin! :p




Hahaa, huonemme on siivottu! Palasimme juuri auringonlaskun jeeppisafarilta, oli muuten hauska kokemus! Ei sinne uudestaan jaksaisi mennä, mutta semmoinen kerran käytävä. Jeeppi haki meidät suoraan hotellilta ja oli täynnä, pari mukavaa suomalaista ja yksi todella ylimielinen pariskunta, en tiedä minkä maalaisia. 



Huristelimme aavikolle jossa opas jo odottelikin ja sitten mentiin! Oli hauskan näköistä, kun parikymmentä jeeppiä huristeli Pitkin dyynejä, kuka mitenkin. Yhdessä vaiheessa pysähdyttiin ylämäen huipulle jossa sitten keikuttiin auton keula alaspäin rivissä ja sitten jeepit ajoivat kilpaa alas. :D Meno ei muuten ollut niin hurjaa mitä pelkäsin, vaikka oli siinä muutama minulle jännä paikka. En ymmärrä miten jollekin pystyy tulemaan tuossa paha olo, ei se niin jännää ollut, vaikka niinhän tuo oli yksi jeeppi pysähtyneenä ja joku nainen oksentamassa. 





Pysähdyimme pariin otteeseen aavikolle valokuvaamaan, siellä muuten kipitteli vapaana kameleita, harmi että ne bongasimme niin kovaa menevästä autosta ettei kerinnyt ottaa kuvaa. Aavikolla oli tilaisuus myös lumilautailla eli hiekkalautailla (sandboarding), se oli hassun näköistä, varsinkin kun kuskit näyttivät mallia. :D Tottakai mieheni meni sitä kokeilemaan.

(Minulla olisi tästä video, mutta ainakaan nyt blogger ei sitä lataa.)






Sitten ajoimme “beduiinileiriin”, joka oli keskellä aavikkoa ja niin keinotekoinen, että huh. Pihalla oli mm. muovisia tykkejä. :p Sisävessat siellä sentään oli, joihin meinasin muuten jäädä jumiin, ei ollut mistään uusimmasta päästä ne. Leirissä olisi ollut kaikkea ohjelmaa kuten kameliratsastusta, vesipiipun polttelua, hennatatuointeja, arabialaista kahvia… no kävin minä kokeilemassa abayaa päälleni, oli muuten vaikea se päähine, en tajunnut yhtään kuinka se olisi pitänyt laittaa! 




Sittenpä olikin jo ruoan vuoro, se oli arabialaista ja yllättävän hyvää, älkää kysykö mitä se oli, en tiedä mitä ne ruokalajit olivat. Juomat kuuluivat retken hintaan ja olivat ilmaisia. (Paitsi alkoholi olisi maksanut). Jälkiruoaksi oli hedelmiä.



Ohjelmaa oli myös siinä ruokalajien lomassa, ensiksi napatanssija, jonka esityksestä nyt ei ole mitään kerrottavaa. Se oli hyvin perinteinen. 



Illan viimeinen ohjelmanumero olikin sitten hauskempi. En yhtään tiedä mikä tämä on nimeltään, mutta siinä oli mies, joka pyöri. :D Se ei oikeasti tehnyt muuta, kuin pyöri hameet hulmuten, mutta se oli hienon näköistä, välkkyviä valoja asussa ja kaikkea.


Miehen pyörittyä kymmenisen minuuttia, lähdimme jeepeillä kohti hotellia.



Nyt vaahtokylvyn kautta nukkumaan, on nimittäin hiekkaa vähän kaikkialla. Huomenna sitten taas yksi hyvin pitkä matkustuspäivä, toivotaan että kaikki menee hyvin ja päästää Joensuuhun asti!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Dubai, päivä 6

Heti alkuun tietoisku, toivottavasti muistan edes osan faktoista oikein! Arabiemiraattien asukkaista paikallista väestöä on vain noin 20%. Prinssi on kuitenkin järjestänyt heille varsin hyvät olot, tässä muutamia etuja, joita kansalaisille kuuluu: ilmainen terveydenhuolto kehdosta hautaan, naimisiin mentäessä n. 15 000 € rahaa hääparille, sekä oma talo hienolta alueelta. Jos talo ei kuitenkaan parille kelpaa, saavat he tietyn summan rahaa jolla rakennuttaa mieleisensä talo minne haluavat. Jokaisesta lapsesta saa myös rahaa, summa oli muistaakseni lähes yhtä hyvä tai permpi, kuin naimisiin mentäessä. Mitään veroja ei ole. Palkat ovat 5 kertaisia maahanmuuttajiin verrattuna, jos siis tarvitsee töitä tehdä, naisten ei yleensä tarvitse. Ja Arabiemiraattien kansalaisuuttahan et saa, paitsi syntymällä emiraatteihin. Että näin.

Ai niin ja koulutus on ilmaista, missä tahansa maailmassa. Jos nuori lähtee ulkomaille, myös vanhemmat kustannetaan mukaan ja lasten-/taloudenhoitaja tietyin ehdoin. Paikalliset ovat eri koulussa, kuin maahanmuuttajat.



Tänään lähdimme tekemään vielä viimeisiä ostoksia, sillä huomenna olemme aavikkosafarilla. Nyt kyllä jäi sitten kankaaat (ja tämä mystinen tekstiilisouk jonka sijaintia kukaan ei osannut neuvoa) välistä, sillä emme kerta kaikkiaan jaksaneet mennä enää tinkimään ja tappelemaan basaarille, sekä hikoilemaan sinne tungokseen. Plus että opas sanoi että suurimmassa osassa paikkoja kankaat myydän pakoilla, mitenpä olisin sellaisen Suomeen kuskannut.

Kurkatkaa lady takanani, näin sitä aurinkoa otetaan.

Mietimme että ottaisimmeko jonkun ihan uuden ostoskeskuksen, mutta ei. Dubai mall oli niin kiva, että halusimme käydä vielä siellä. Onhan se mailman isoin ostoskeskus, että kyllä siellä katseltavaa riittää. Lisäksi halusimme käydä vielä muutamassa liikkeessä uusiksi, mieheni halusi hankkia vielä parit farkut, kun kerrankin löysi mieleisensä. Neljät farkut sitten maksoivat alle 80 euroa, koettakaa samaa Suomessa nykyhinnoilla, jos ei ole ale. 

Dubai mall.

Dubai mall.

Itseasiassa mieheni shoppaili tänään enemmän kuin minä, häiritsevää! Tosin viimeksi minä vimmasinkin sitten kunnolla. :D Itse ostin lähinnä asusteita, kuten huivin ja Guessin lompakon (n. 20e) hassua etten yleensä todellakaan ole merkkituotteiden perään, mutta lompakko miellytti silmää ennen kuin edes huomasin merkkiä. :p Kyseinen kauppa oli Iconics, kannattaa vierailla jos satutte Dubaihin. Paljon naisten, miesten ja lasten vaatteita, myös merkkituotteita joukossa, sekä asusteita, kosmetiikkaa, kenkiä… saimme vielä molemmilla kerroilla -20% alennusta ja myyjä muistikin meidät ja toivoi että tulemme pian takaisin. Ostin myös hennesiltä leopardikuvioisen talvitakin, joka päällä näytän kuulemma venäläiseltä porvarilta. Zarassa oli muutamia aivan käsittämättömän ihania takkeja, mutta kaikissa oli joku pieni vika, kuten vaikka ei nappeja. Joten jäivät takit sitten sinne, ei viitsisi ostaa yli satasen takkia ja alkaa heti tuunaamaan. 

Yksi asia muuten mikä minua alkoi ärsyttää, on arabinaiset! Tätä en olisi uskonut. Miehissä ei ole mitään vikaa, paikalliset väistävät kadulla eivätkä muutenkaan noteeraa meitä. Mutta ne naiset, ei mitään käytöstapoja. Kadulla kävellään kuin Euroopan omistajat, väistetä ei mihinkään, sama juttu kaupoissa, muutama tahtojen taistelu tuli käytyä, kun paikallisten rouvien kanssa tuijotettiin toisiamme, että kumpi väistää. He eivät töni, mutta ovat kaikkialla todella leveästi eivätkä ota muita ihmisiä huomioon. Lisäksi on tullut nähtyä muutama epämiellyttävä tapaus, mm. yksi nainen niisti nenänsä ja heitti räkäisen nenäliinan lattialle, keskelle ostoskeskuksen käytävää. Tämä oli ehkä siksi niin outoa ja “järkyttävää”, koska täällä kukaan ei oikeasti roskaa missään.

Tässä vaiheessa huomautan että minä ja mieheni, kuten suurin osa ystäväpiiristämme, ovat mustanhuumorin ystäviä, joten toivon ettei kukaan vedä seuraavasta herneitä nenukkiin. Mutta mieheni sanoi jotenkin näin että arabikulttuuri alkaa näyttää koko ajan täydellisemmältä, ehkä se on hyväkin että noita naisia alistetaan, pysyvätpähän kurissa, toisin kuin Suomessa. :p

Muuten kun lähdimme aamulla nappaamaan taksia, huomasimme että hotellin edessä odotti ns. Ladies taxi, jonka katto on pinkki. Kaikki taksit ovat samanlaisia, mutta katon väri kertoo mihin firmaan taksi kuuluu. On sinistä, vihreää, oranssia… mutta tosiaan tuo pinkki on sellainen, joka kuskaa vain naisia. Joskus hyvin harvoin saattaa tehdä poikkeuksen, jos kyse on perheestä. Mutta yleensä ei. Tänään huomasin, että myös kuljettaja oli nainen. Hänellä oli hurmaava pinkki työasu ja valkoinen arabityylinen hattu. Harmi ettei ollut tilaisuutta ottaa kunnon kuvaa, tämän onnistuin nappamaan huoneemme parvekkeella yksi aamu, kun tällainen päivysti hotellin edustalla kuuden maita.



Ja kun ajelimme (sinisen) taksin kyydissä kohti hotellia, liikenne oli melkoisen ruuhkainen. Sitten yhtäkkiä yksi kaista tyhjeni ja ohi viiletti joku musta iso auto, sinipunaiset vilkut päällä. Mieheni kysyi kuljettajalta oliko siinä poliisin hälyytysajo, mutta ei, siinä kuulemma meni Dubain hallitsija, pääministeri sheikki… jotain… :D Koko Arabiemiraattien varsinainen hallitsija asuu sitten Abu Dhabissa. Mutta kyllä tällä pääministerilläkin ihan kivan kokoinen asunto on, sen ohi aina ajellaan keskustaan mennessä.



Sitten iltapäivä löhöilimme rannalla, jopa minä kävin uimassa meressä. Huomasimme samalla, että joku järjesti hotellilla hääjuhlat, näimme hääparinkin vilaukselta. Aika hulppeat puitteet, siinäpä jollekin idea. Hääpaketti hotellilla taisi olla nettisivujen mukaan 21 000 €.



Kävimme vielä ihmettelemässä kaloja hotellin omassa Lost Chambers akvaariossa, sitten menimme syömään suosikki kiinalaiseemme. Tosin minä jo vähän protestoin, taisi olla neljäs kerta tällä reissulla. :D Mutta ruoka siellä on kyllä järkyttävän hyvää, että sinänsä en valita.

Mutta hei, mieheni on jollain ihmeen konstilla onnistunut tutustumaan siellä tarjoilijana olevaan Ken nimiseen kiinalaiseen mieheen. Aina kun menemme paikalle, Ken paiskaa kättä mieheni kanssa ja huutaa “aaaa, mr Uunila, welcome”. Siis minä en tajua, miten se tuon tekee. Tuo kuvio alkoi jo ensimmäisenä iltana. :D Tänään saimme sitten Keniltä ilmaiset kiinalaiset juomat, jotka talo tarjosi. Aika kiva. Ja olen aivan varma, että hän sanoi aiemmin olevamsa iltavuorossa maanantaina. Mutta sitten kun mieheni sanoi että me tulemme varmaan tänne syömään maanantaina ennen kentälle lähtöä eli joskus puolenpäivän jälkeen, mitäs Ken ilmoittaa ja paiskaa kättä. “12 o’clock on moday? Sure thing, I will be here”. Siis miten se tuon tekee… O.o

Intialaiset duunarit pystyttivät tämmöisen parissa päivässä.


Vähän on vielä hommaa...
Hotellin sininen teehuone.
Jokaisessa huoneessa oli katossa nuoli, joka osoitti mekkaan päin.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Dubai, päivä 5

Aamupalalle menimme jälleen Saffroniin, se ei kyllä petä, ihana paikka. Siellä olemme käyneet joka aamu sen yhden Kaleidoscope kokeilun jälkeen. Pysykööt vain itäisen tornin asukkaat siellä!

Aamupalan jälkeen kiertelimme hotellin piha-alueella kuvaamassa, jännä miten tähän lämpöönkin alkaa tottua, eikä tuo +32 joka aamulla oli, tuntunut enää edes niin kuumalta. Bongasimme tällä samalla reissulla miehen, joka oli ilmeisesti jonkinlainen laatutarkastaja. Hän syynäili tarkkaan hotellialuieen pihakäytäviä ja kun yhdessä kivessä oli lommo, mies oikeasti otti tästä kuvan… Toisaalta, jos hotellin akvaarion ikkunat pestään sisältä pain joka päivä sukeltajien voimin, mitä muuta voi odottaa. Tuo samainen sukeltaja muuten pyyhkii myös hiekat akvaarion koristekivetykseltä.





Sitten olimme kunnon turisteja, ja menimme yhteen hotellin monista lahjatavaraliikkeistä, Legends of Atlantikseen. Yleensä inhoan ja kammoan kaikkea turisti krääsää, mutta tämä hotelli ja koko loma on ollut niin mielettömän ihana, että täältä haluaa muistoja tuossakin muodossa. Ja pitihän lapsille elikkäs koirillemme Merrille ja Nemolle ostaa tuliaisia, nimittäin Merri loukkaantuu todella kovasti jos kotiin tulee matkalaukun kanssa, eikä siellä ole hänelle pehmolelua. Koettu on tämäkin. Nyt on sitten Merrille vaaleansininen delfiini ja Nemolle Nemo-kala.


 

Vietimme tämän päivän kokonaan hotellilla mikä ei haitannut, koska täällä on niin paljon kaikkea. Oli itseasiassa aika ihanaa vain olla, tietäen ettei tarvitse lähteä mihinkään. Makoilimme rannalla jonkun aikaa ja kävimme syömässä kiinalaisessa kevyesti, ennen kuin miehelläni oli varattu aika delfiinien kanssa uimiseen. Tätä hän olikin odottanut Suomesta asti.



Odottelimme jonkun aikaa hotellin omalla delfiinilahdella, ennen koulutuksen alkamista. Ihmisiä siellä kulkee paljonkin katselemassa delfiinejä ja bongasinpa sieltä samaisen vanhan, ruskettuneen iso mahaisen sedan, johon kiinnitin huomiota rannalla edellisenä päivänä. Mies nimittäin poltti pahan hajuista sikaria meidän edessämme ja hänellä oli mukanaan nuori nätti blondi. Ei siis voinut olla huomaamatta. No, tänään miehellä oli edelleen samat shortsit ja maha vapaana koko komeudessaan, samat ällöttävät sikarit, mutta nuori ja nätti brunette. Nainen ei siis missään nimessä ollut sama. Mistä se ukko niitä oikein vetää? Tuijotteli minuakin niin pitkillä että ällötti, onneksi taisivat häippästä ja pääsimme sisään koulutuskeskukseen.

Tällä hotellilla on muuten tullut useaan otteeseen huomattua tuo ilmiö, vanhat miehet todella nuorien ja kauniiden naisten kanssa. Kyllä sen täytyy olla aitoa rakkautta, ihan jokaisen kohdalla.

Mutta asiaan eli delfiineihin! Minä menin mukaan “vieraspassilla”, eli en mennyt uimaan, mutta sain tulla rannalle katsomaan ja kuvaamaan, pientä maksua vastaan. Ihan tuohon lahdelle ei siis päässyt, kuin vain lipun ostaneet. Vähän kauempaa pystyi kyllä katselemaan. 




Alussa uimarit vaihtoivat märkäpuvut ja sitten oli pienen opetusvideon vuoro, siinä käytiin läpi delfiinien käyttäytymistä ja turva-asentoja jne. joita uidessa tuli huomioida. Osallistujat jaettiin 5 hengen ryhmiin ja mieheni pääsi Black nimisen delfiinin ryhmään. :) Tässä royal swim paketissa delfiiniin tutustumisen jälkeen sai halata ja puusata delfiiniä, sekä uida kahden delfiinin kanssa pitäen selkäevistä kiinni, sekä mennä kelluvan laudan päällä niin että delfiini pukkasi jalasta vauhtia.





Hauskaa kuulemma oli, eikä rannallakaan tullut tylsää. Ovathan delfiinit söpöjä, mutta itse en olisi kyllä halunnut uida niiden kanssa, ällöä. :D

Lopulta muuten itseasiassa oli aika +/- 0 että tulin mukaan, pääsin sisään samalla hinnalla mitä “ammattivalokuvaajan” kuvat olisivat maksaneet. Sitä myös jankutettiin koko ajan että tule vain kuvaamaan, mutta on siellä ammattilainen. No joo, miehellä oli ehkä iso kamera, mutta siihen se jäikin. Kuvat olivat ihan järkyttäviä, tärähtäneitä tai epätarkkoja, tai molempia. :p Ei tarvinnut niitä ottaa ei, jopa minä otin pikkuisella canonillani paljon parempia.


Tämän jälkeen kävimme vesipuistossa, minä vain makoilin ja luin kirjaa, mieheni kävi vielä läträämässä villivirrassa. Siinä odotellessa kävin parilta aasialaiselta ottamassa hiuksiini sinisen keinoraidan, kiinnitettiin siis vain sellaisella sinetillä jonka saa auki puristamalla pihdeillä vastakkaiseen suuntaan. Maksoi pari euroa, en tiedä, joku lomajuttu. :D Tekivät samassa kojussa myös feikkitatuointeja.

Kojun mies oli hauska, kun avasin lettiäni esitelläkseni hiusteni pituutta oikean koon löytämiseksi, miehen silmät pyöristyivät. “Ovatko nuo oikeat? Minä luulin lisäkkeiksi!”. Sitten hän kysyi mistä olen ja kun kerroin että Suomesta, hän kysyi ovatko Suomessa kaikki punatukkaisia. Vastasin että enimmäkseen blondeja tai brunetteja ja vasta sitten hän kysyi ihmetellen, että värjäänkö siis tukkaani, että eikö kyseessä tosiaan ole oma värini. Eli kiitos Anne-kaaso, ilmeisesti värjäys on mennyt ihan putkeen tälläkin kertaa! :)



Sitten vielä altaalle uimaan ja vaahtokylvyn kautta syömään yhteen hotellin “julkkisravintoloista”, en nyt muista kenen se oli, mutta kuuluisa italialaisesta ruoastaan ja pitsoistaan kuitenkin. Otimme pizzat ja ne olivat aivan järjettömän hyviä.Tekivät vielä kiviuunissa paikan päällä. Hauskinta tässä oli taas se että tämä viiden tähden ravintola oli hintaluokassaan Rosson tasoa. 



Hotellin asukkaina pääsimme luonnollisiesti ravintolaan jonon ohi ja meidät ohjattiin suoraan pöytään, muiden vielä odotellessa.



Hauskaa oli, kun mieheni tilasi tarjoilijan suositteleman passionjuoman alkuun. Tarjoilija ei siis sanallakaan maininnut sen sisältävän alkoholia, mieheni sitten onneksi absolutistina kysyi minulta, että maistapas. Hello I’m drunk! No en nyt onneksi, mutta jestas että oli tujua, en tiedä paljonko siihen oli viinaa hujautettu, mutta kylläpäs maistui läpi. Onneksi maistoin ensin! Arvaatte varmaan, että minullehan se jäi juotavaksi. Laskun kera jälkkäriksi tuotiin talon tarjoamat keksit ja niissäkin maistui alkoholi. Ne oli sitten amarettokeksejä. Sinänsä hauskaa maassa, jossa alkoholia saa suunnilleen vaan hotelleilta, eikä niissäkään joka paikasta. 



Kello on täällä 21.37 ja olisimme molemmat valmiita nukkumaan, on ollut sellainen touhupäivä. Villi loma meillä!