Ja taas matkustuspäivä, ei paljon
muuta sanottavaa. Viikko meni nopeasti, olisi mennyt vielä toinen.
Reissu oli ihana ja paluu arkeen alkaakin jo hieman ahdistaa. Vaikka
täytyy yrittää ajatella positiivisia puolia, kuten meidän kototna
odottavia pikku haukkuja. <3
Omat haikeat tunnelmat... |
Miehestäni taas oli kivaa palata Suomeen. -.- |
Aamulla vielä hotellin aamupalalle,
sitä tulee ikävä! Koskaan ei ole ollut noin isoa valikoimaa
missään. Sitten pakkailua ja hotellin katselua, viimeisiä
valokuvia.
Huoneet piti luovuttaa kahdeltatoista ja sitten kävimme
vielä kiinalaisessa syömässä, ylläri. Vaikka Ken teki miehelleni
oharit, eikä ollut töissä! :p
Palvelu oli huippuluokkaa loppuun
saakka, hotellin yleisessä vessassa oli palvelusväkeä avaamassa
ovia ja tänään muuten joku mies pyyhki portaita pölyhuiskulla.
Laukkujakaan emme meinanneet saada viedä itse bussille. Vielä
viimeiset hetket auringossa ja sitten mentiin.
Lentokentällä kaikki sujui melkoisen
sukkelasti, vaikka matkalla oli kaksi passin tarkistusta ja kaksi
turvatarkistusta. Katselimme vähän kauppoja lentokentällä ja
koetimme saada viimeisiä dirhameita kulutettuja. Ostin muuten
matkalukemiseksi Lähi-Idän oman Cosmon, johan se on melkein
matkamuisto. :D En olisi uskonut, että sitä lehteä tuolta löytyy!
Mieheni poistui maasta varsin juhlallisissa tunnelmissa, hän meni vessaan ennen koneen lähtöä ja kuulemma juuri kun sai housut heitettyä, kajahti muslimien rukouskutsu ilmoille. Se siis nähtävästi kuuluu myös vessoissa. Ei ole hetkeen ollut ilmeisesti yhtä juhlallisen tuntuista käydä wc:ssä. :D
Mieheni poistui maasta varsin juhlallisissa tunnelmissa, hän meni vessaan ennen koneen lähtöä ja kuulemma juuri kun sai housut heitettyä, kajahti muslimien rukouskutsu ilmoille. Se siis nähtävästi kuuluu myös vessoissa. Ei ole hetkeen ollut ilmeisesti yhtä juhlallisen tuntuista käydä wc:ssä. :D
Tällä hetkellä istumme ahtaassa
lentokoneessa ja minulla on jo nyt ikävä Arabiassa vallinnutta
vieraanvaraisuutta. Kyllä kun hetken katselee suomalaisen ja
erittäin v-mäisen lentoemännän menoa, on viimeinenkin
lomatunnelma tiessään. Suomalaisilla olisi muutenkin paljon
opittavaa Arabiemiraateista, kuten yleinen siisteys, kohteliaisuus ja
käytöstavat, kovemmat tuomiot tietyistä rikoksista ja paikallisen
väen huomioiminen ohi maahanmuuttajien.
Eniten tulee silti ikävä sitä lämpöä
ja ostoskeskuksia!
Yhteenvetona: Dubai on loistava
häämatkakohde, suosittelen lämpimästi. Jos haluaa lomaltaan
luksusta ja hemmottelua, on Atlantis mainio vaihtoehto. Mutta
luultavasti myös muut viiden tähden hotellit ajavat asiansa.
Kannattaa majoittua rohkeasti Jumeirahin alueelle, eikä keskustaan,
jossa ei pääse edes rannalle. Taksilla täytyy joka tapauksessa
liikkua kaikkialle ja se on halpaa. Semmoiset 30 kilometriä pääsee
alle 10:llä eurolla.
Kaikkialla ollaan ystävällisiä ja
kohteliaita ja palvelu on huippuluokkaa. Ostoksia saa tehtyä
halvalla myös ostoskeskuksissa, kun etsii oikeat paikat. Dubai
etenkin on ehdottomasti turvallinen, rikollisuutta ei juuri ole ja
esimerkiksi taskuvarkaita ei tarvitse pelätä. Myös taksikuskit
ovat luotettavia. Kannattaa muistaa että kaikki työvoima on
ulkoistettua, joten jos valitat pomolle jonkun virheestä, saa hän
todennäköisesti potkut ja lentolipun maasta pois. Hätää ei siis
juuri ole.
Meillä on tämän reissun jälkeen
vain pelkkää hyvää sanottavaa Dubaista, en tiedä mistä ne
nettikeskusteluiden hurjat jutut oikein ovat peräisin. Ei kannata
lähteä ennakkoasenteella ja tosiaan, naisten asemakin siis on
maassa varsin hyvä.
Matka ainakin opetti paljon
arabikulttuurista. Mutta tosiaan muistakaa, että maan tapa on
käyttää häikäilemättömästi massatyövoimaa, jonka avulla
kaikki se keinotekoinen loisto on rakennettu. Jos se häiritsee ja
ottaa oman tunnon päälle, ei kannata mennä. Tosin jos asiaan
suhtautuu niin kuin me että maassa maan tavalla, sinne vain! Hyvä
lomakohde myös lapsiperheille.
Aiomme ehdottomasti mennä Dubaihin
uudestaan jossain vaiheessa, ongelmaksi muodostuu vain se, että ei
taida muu hotelli enää kelvata! :D
Hauskaa muuten oli, että reissun aikana
meitä ei veikattu suomalaisiksi kertaakaan. Mitäs kuulimme, olimme
saksasta, englannista, brasiliasta ( :D ) ja minä sain kyselyä että
olenko venäläinen… vain siis minä, ei mieheni. :p
Lentomatka Helsingistä kotikaupunkiimme oli varsin hermoja raastava, koneessa oli paljon metelöiviä teinejä ja vielä takanamme kakara, joka välillä roikkui istuimissamme vähän turhan tiheään... tosin yksi ilkeä mulkaisu siihen suuntaan rauhoitti tilannetta hieman. Siinä sitten istut koneessa puolilta öin, lasket minuutteja että pääset kotiin ja vakuutat itsellesi, ettet voi lyödä ketään vaikka olet kuinka väsynyt. Paluu arkeen ja Suomeen tapahtui sitten viimeistään Helsingin päässä, kun kuuntelimme laukkujen läpivalaisussa jonottaneiden ja turvamiesten huutoa toisilleen: *ittu!! *ittu! Kone lähtee *ittu!!!! Ei ole meidän vika *ittu!!! Joku siis jumitti vähän jonossa. Tervetuloa kotiin. <3
Noh, kotona olimme yhden maissa yöllä ja väsyneitä. Laukut kuitenkin saapuivat ja pojat saivat tuliaisensa. Olihan se kieltämättä siinä mielessä kivaa olla taas kotona. :)
Mami! Me nukuttais nyt!!! |