Ei muuten tekeminen lopu häiden jälkeen! Saimme kiitoskorttimme postissa, nyt sitten alkaa taas se sama postitusrumba, mikä kutsujen kanssa. Milloin tää rahan meno häiden takia loppuu? :D Kävin tuossa "shoppailemassa" myös uuden passin ja ajokortin, ei ollut ilmaista, ei. Mitähän kaikkea muuta minun täytyy vielä uusia? En edes ole varma.
Laitan pyynnöstä lisää kuvia vielä morsiusneitojen ja kaason mekoista. Mielestäni mekot olivat kauniita ja häidemme teemaan sopivia. Ebaysta näitä edelleen saa kaikissa sateenkaaren väreissä ja hinta ei tosiaan päätä huimaa, noin 40-50 euroa kappale, jos eivät ole nousseet.
Kuvaaja: Mika Martikainen
Kuvaaja: Mika Martikainen
Mekot olivat muuten todella hyvä laatuiset ja hyvin tehdyt, mittatilaustyötä kun olivat. Ainoa miinus oli että vaikka asiakkaan koko pituus oli ilmoitettu myyjälle, kahteen mekoista jouduimme silti ompelemaan satiiniset jatkeet vuoriin, koska muuten mekot olisivat olleet aivan liian lyhyet, ainakin häihin. Kiinalaisilla kun ei ole aivan yhtä pitkää selkää, mitä meillä suomalaisilla monesti on.
Sellaiset terveiset myös, että etenkin isompi rintaisella alkoi olla puvun kanssa hankalaa loppuillasta, kun se kuulemma meinasi pudota päältä. Vaikka nyöritys oli tiukalla, alkoi se päivän aikana löystyä ja sitä olisi joutunut kiristämään. Nyörien vaihtaminen eri materiaaliin saattaisi kyllä myös auttaa.
Kuvaaja: Mika Martikainen
Kuvaaja: Mika Martikainen
Toivotaan, etteivät tytöt olleet ihan tuskissaan mekkojensa kanssa. :)
Saatanpa tehdä vielä jonkun kuvapostauksen, jos niitä jaksatte katsella. Olisi vielä niin paljon kivaa materiaalia jemmassa!
Nukuin häitä edeltävänä yönä huimat neljä tuntia. Mutta silti aamulla minussa oli virtaa kuin pienessä kylässä! Kampaaja-kaasoni tykö menin kahdeksalta, meikissä, kampauksessa ja pukeutumisessa kesti sen verran, että n. 10.30 olimme valmiit siirtymään sulhasen kanssa valokuvaukseen.
Studiokuvausta emme olisi muuten edes ottaneet, jos olisimme hieman tarkemmin perehtyneet, kuinka tajuttoman hyviä kuvia häissä kuvaamassa ollut kaverimme otti. Sillä tuo studiokuvaus oli päivän ainoita negatiivisia kokemuksia. Studio oli kuuma, onneksi pakkeli oli niin paksu, ettei haitannut vaikka hiki valui. Ilmastointia ei juuri ollut (olevinaan oli), mutta silti kärsin kunnon hapenpuuteoireista, pyörrytti, janotti ja oksetti. Onneksi kuvaus oli nopeasti ohi ja meillä oli vielä sen verran aikaa, että ehdimme käydä kotona hieman syömässä ja nesteyttämässä itseämme, ennen kirkkoon siirtymistä. Siihen mennessä olo onneksi parani, jännitys vain alkoi olla melkoinen.
Ajoimme suoraan sakastin ovelle ja livahdimme sisään. Jännitystä itseasiassa lievensi nähdä tuttuja kasvoja kirkon pihalla. Ja tietysti ihana pappimme, joka sisään tullessa kiljahti ensimmäisenä "iiiih, sulla on ihana puku!" :D
Kello tulikin nopeasti yksi ja meidät isän kanssa saateltiin ulkokautta kirkon eteiseen. Meiltä kysyttiin onko valmista, kanttorille näytettiin merkki kameran kautta ja sitten tämä tärähti soimaan. <3
Vasta jälkeenpäin on tajunnut, kuinka eeppistä oli kävellä alttarille tämän tahdissa. Kanttori oli aivan uskomattoman taitava. Alttarille kävellessä ei voinut katsoa ketään muuta kuin pappia, ympärillä oli sen verran itkeviä häävieraita.
Kuvaaja: Mika Martikainen
Vihkitoimituksesta ei kyllä paljon muista, vaikka siihen kuinka yritti keskittyä. Se oli persoonallinen ja rento. Minä itkin, tottakai.
Kuvaaja: Mika Martikainen
Kuvaaja: Mika Martikainen
Alttarilta poistuimme Pirates of the Caribbeanin tahtiin, joka myös kuulosti upealta!
Harmi ettei kappaleisiin ehtinyt keskittyä niin paljon kuin olisi halunnut, ne olisi pitänyt varmaan kuvata. Mutta voi että oli helpotus, kun vihkitoimitus oli ohi! Sitten vain meikkiä korjailemaan, ennen juhlapaikalle siirtymistä.
Kuvaaja: Mika Martikainen
Kuvaaja: Mika Martikainen
Automme takalasissa muuten luki: Vasta vihityt, kauan naineet.
Juhlapaikalle saavuttuamme, alkumaljojen jälkeen siirryimme onnittelujen kautta sisälle linnaan.
Kuvaaja: Mika Martikainen
Melkein heti meillä oli ohjelmassa ruokailu, joka tuli siinä vaiheessa todella tarpeeseen! Pitopalvelumme oli todella hyvä, ruoka oli aivan ihanaa ja kaikki vieraat kehuivat tarjoilua. No okei, saivat ne leivonnaisetkin kehuja, ne teimme kaikki omin voimin. ;)
Kuvaaja: Mika Martikainen
Hääkakun leikkaaminen ja se polkeminen oli muuten huvittavaa, mieheni sai polkaistua noin kaksi sekuntia ennen minua, mutta teimme sen niin tohinalla, että kermat lensivät ympäriinsä. :D
Kuvaaja: Mika Martikainen
Kuvaaja: Mika Martikainen
Kuvaaja: Mika Martikainen
Päivä oli aivan ihanan satumainen, itkettiin ja naurettiin. Ainoa kommellus sattui parkkipaikkojen kanssa, mutta sille pystyi jo loppupäivästä nauramaan. Linnan piha oli sen verran pieni, ettemme halunneet täyttää sitä autoilla. Niinpä olimme pyytäneet ihmisiä jättämään läheisen hautausmaan parkkiin, josta oli juhlapaikalle matkaa n. 400m. Sitten meillä oli pikkubussi, joka kuskasi ihmisiä parkki-juhlapaikka väliä. Ei siinä muuta, mutta samalle päivälle sattui hautajaiset! Jotka alkoivat tietenkin juuri siinä vaiheessa, kun kaikki olivat siirtyneet hääpaikalle ja ruokailu oli alkamassa. Muutama auto oli pysäköity hautausmaan rautaporttien eteen ja siellä hautajaisväellä oli se ongelma, ettei ruumista saatu vietyä hautausmaalle! Onneksi sieltä kävi varsin ymmärtäväinen ja mukava mies, autot siirrettiin ja sekä häät että hautajaiset pääsivät jatkumaan. Myös meidän vieraamme suhtautuivat asiaan suurimmaksi osaksi ymmärryksellä ja huumorilla.
Ohjelmaa oli niukasti, jotain pientä visailua ja perinteiset sukkanauhan ja kimpun heitto. Ei kuitenkaan mitään noloa, kuten halusimmekin. :) Bändi esiintyi muutamien kappaleiden verran, he soittivat mm. nämä:
Meillä oli ihana päivä, vieraat viihtyivät ja häät olivat muuten aivan loistavat alkoholittomiksi! Suosittelen myös morsiamille ehdottomasti tavallisesta valkeasta poikkeavaa pukeutumista, jos se yhtään omalta tuntuu. Vihreä hääpukuni sai paljon kehuja.
Kuvaaja: Mika Martikainen
Kuvaaja: Mika Martikainen
Kuvaaja: Mika Martikainen
Vaikka tätä suunniteltiin puolitoista vuotta, olo ei ole tippaakaan haikea. Päivä oli ihana, mutta onneksi se on ohi! Siihen liittyy kuitenkin niin paljon paineita, stressiä ja jännitystä, yhtä tunteiden vuoristorataa.
Mutta yksi asia muistakaa: häät ovat teidän, eivät sukulaistenne!
Väsynyt, mutta onnellinen morsian. Tai ei enää morsian, vaan vaimo. :) Tässä muutama kuva esimakua, lisää laitan kunhan kuvaajalta saamme niitä virallisia, ja kertoilen myöskin päivän kulusta. Kaikki sujui kuitenkin ihanasti!
Taas meinaa loppua tunnit vuorokaudesta, vielä olisi puuhasteltavaa.
Alan olla niin hermostunut, ettei minua itseasiassa huvita kirjoittaa
nyt. Olimme tänään melkoisen paljon juhlapaikalla, josta saimmekin
varsin tunnelmallisen.
Treenailimme kaason ja bestmanin kanssa huomista varten.
Katsotaan mitä tästä tulee, aloin jo tässä illalla melkein itkeä, kun näin äitini minulle tekemän hääkimpun.
Kylläpä väsyttää, taas! :D Päivä on jotenkin hurahtanut ohi, aamulla kukkia ja muita tarvikkeita etsiessä, viimeisen macaron satsin leipominen, sitten menimmekin jo kirkkoon hääharjoituksiin, sitten olen puuhastellut kaiken näköistä, kuten pussittanut hääkarkkeja.
Mutta palatakseni niihin harjoituksiin, meidän pappimme on aivan loistava! Todella rento ja mukava, kaaso ja bestmankin sanoivat että naurun räkätys vaan kuului sakastista, kun pidimme siellä palaveria vihkitoimituksesta, jota sitten hieman harjoittelimmekin. Meitä varoitettiin myös liukkaasta vihkiryijystä ja muista kommelluksista, joita alttarilla voi sattua. :) Luulisin kyllä että tulemme saamaan persoonallisen ja meidän näköisen toimituksen.
Kanttoriinkiin olimme siinä samalla yhteyksissä, pappi tiesi kertoa meille sen verran, että hän harjoittelee. Juttelimme puhelimessakin ja ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä että Pirates of the Caribbean on ok, mutta... saatamme sittenkin saada myös Game of Thrones tunnarin!!! Whiiiii!!! :) Pidämme peukkuja, hän kuulemma tosiaan harjoittelee kovasti. Turhaan stressasimme mitä pappi näistä kappale valinnoista sanoo, totesi vain Game of Thronesin olevan loistava sarja ja kyseli, milloin kakkoskausi ilmestyy. :)
Kylläpä väsyttää, joka ilta on nyt tullut touhuttua lähemmäs puolta yötä, askartelua tai leipomista. Yksi macaron satsi on edelleen tekemättä ja melkoisen monta muuta asiaa. Seuraavat kaksi päivää ovatkin meidän "grande finale", kun pitää tehdä kaikki ne monet asiat, jotka on pitänyt jättää viimeisiin päiviin ennen häitä.
Tänään ompelin lopultakin sukkanauhan, se kun on ollut mielessä jo vaikka kuinka pitkään. Se on nyt sitten tosiaan omin kätösin väännetty, eli se joka sen saa voi sitä tyytyväisenä säilyttää, sitten joskus kun olen kuuluisa muotisuunnittelija, se on korvaamaton. ;)
Nyt lienee pakko mennä huilaamaan, pää on niin sekaisin ettei edes kirjoitus suju. Huomenna sitten kirkkoon harjoittelemaan!
Kenkäni ovat edelleen huippumukavat jaloissa! Väri on muuten lähes täsmälleen sama hopean valkea kuin sulhasen liivissä, mutta kamera nyt vääristää väriä kivasti:
