Eikä muuten yhtäään tunnu siltä! Minulla on ollut koulussa niin kiirettä, että kotona olen sitten vain lepäillyt. Normaalisti ennen ulkomaanmatkaa on intona kuukautta ennen ja laskee päiviä, miksi ei sitten nyt? Ehkä siksi, että arki tuntuu taas niin harmaalta ettei yhtään osaa ajatella, lisäksi matkakohde on sellainen, että se tuntuu melkoisen unen omaiselta vielä tässä vaiheessa.
Noh, ennen matkaa täytyy vielä saada yksi iltapuku valmiiksi, että siirretään ajatukset ensin siihen...
Kaikki ei sujunut tämän matkankaan kanssa ihan ongelmitta, tietenkään. Laskun saavuttua ihmettelimme, miten meiltä oli laskutettu tuntuvasti enemmän, kuin aluksi piti. Olimme sitten yhteydessä matkatoimistoon ja syyhän selvisi. Hotellissamme neljä alinta kerrosta ilman merinäköalaa, ovat halvempia kuin sitten muut huoneet. Olimme varanneet sellaisen, mutta ne olivat kaikki menneet ja meille oli sitten automaattisesti laitettu se kalliimpi vaihtoehto, ilmoittamatta meille mitään. Eihän tälle enää mitään voinut, matkatoimisto tuli onneksi hinnassa vastaan toisen liittymälennon kanssa, koska kyseessä oli heidän virheensä. Pääsimme siis budjetin kanssa aikalailla +/- 0 tilanteeseen, joten vähitellen pystyn hyväksymään ajatuksen paremmasta huoneesta! :)
Olen tässä illan aikana koettanut virittäytyä matkatunnelmiin, katsomalla mm. Sinkkuelämää 2 elokuvan. :D Lisäksi olen surffaillut hotellin nettisivuilla ja tutkiskellut heidän spahoitojaan. Kieltämättä joku aromaterapia hoito kuulostaisi tällä hetkellä houkuttelevalta, varsinkin kun hartiat ovat niin järkyttävän jumissa tällä hetkellä, että tuskaa tekee. Olen sen verran haaveilija että elättelen toiveita, että tuolla jossain toisella puolella maailmaa joku saisi niksautettua selän ja hartiaseutuni kuntoon, mihin eivät hierojat Suomessa ole vielä pystyneet.
Saimme lopulta muuten koevedoksemme valokuvaamosta, vain kaksi viikkoa myöhässä siitä mitä meille luvattiin. Tähän mennessä koko studiokuva kokemus on siis ollut lähinnä negatiivinen. Muutama ihan hyvä kuvakin siellä oli, mutta sitten liuta niitä järkyttäviä "katsokaa hymyilemme studiossa" kuvia, joita en voi sietää. Eivät ole niin yhtään meidän tyylisiämme. Itseasiassa taulun teetämme yhdestä kuvasta, joka oli mieheni idea. Siitä kuvaajan piti tietenkin päästä sanomaan että kuinka hän yleensä varoo kyseistä asetelmaa, kun se ei yleensä toimi, mutta kyllähän tuo tällä kertaa. Hohhoijaa.
1 kommentti:
Oih, olisipa itselläkin matka vielä edessä... Pikkuhiljaa palailtu arkeen, ja alettu ihmettelemään nimenmuutoskiemuroita..
Lähetä kommentti